| Suinatun Surma |
|
K?rsivan rukous
Tuskissasi jaloissani ry?mit
Armoa anoen
Vuodattaen verta tuhansista haavoistasi
jotka suolalla ja myrkyll? kyll?stin
Ei ole armoa
Ei anteeksiantamusta
kun kasvojasi ilkkuen potkaisen
Kuka nyt on Herra
ja ket? on korkeuksiin katsottavan?
Kenen varassa on el?m? ja kuolema,
kenen vihaa on nyt pelj?t?v?n
Kurjuutesi on onneni!
Heikkoutesi on vahvuuteni!
Mahdin alla taipuu kovinkin ter?s
Pelossa katoaa syvinkin viisaus
Viimeinen isku
Raastaa sinusta elon rippeet
Ruumiisi h?p?isen
ja hautaan kuolleeseen synnin maahan
Kerran taivaan valon ruhtinas
nyt ravintona matojen
Kun j?lleen y?h??n palaan
on nimesi vaipunut unholaan
|
| |
|
